Kouluvuosi pulkassa – mitä jäi käteen?

Tuntuu, kuin olisin kirjoittanut tämän, hieman pelonsekaisen tekstin vasta viime viikolla. Muistan vielä hyvin elävästi, kuinka paljon pienimmän lapsen koulutien aloitusta jostain syystä jännitin. Mietin, kuinka sujuisi meidän vanhusten kouluvuosi, miten kikkarapää sopeutuisi koulumaailmaan ja irtoaisiko angstisen esiteinin kanssa pää.

kouluvuosi

Lukuvuosi viuhahti ohi jälleen kerran järjettömän nopeasti. Ensi viikolla muksut laulavat suvivirtensä, pokkaavat kevättodistuksensa, ahmivat laktoosittomat mustikkatuuttinsa ja hyppäävät pitkälle ja huolettomalle kesälomalle. Huojentuneena voin todeta, että pää on vielä ainakin löysillä jengoilla kiinni, kiharapään eka kouluvuosi on sujunut erinomaisesti ja jollain ilveellä me vanhuksetkin ollaan saatu opintohommia kasaan. Itse revin oman kouluni tutkintoon saakka valmiiksi ja kyllä tuolla viereiselläkin petipaikalla yömyöhään näppistä on hakattu. Ehkä vuoden päästä juhlitaan seuraavia valmistujaisia…?

Minkälaisia oppeja kouluvuodesta sitten jäi käteen? No ainakin se, etten edelleenkään osaa (halua, viitsi..) valmistautua noiden koululiikuntahässäköihin ja joka kerta luistimet, sukset ja monot on liian pienet tai ainakin hukassa. Se, että oikomishoitoon ei kuljeta koulutaksilla, vaan sinne pitää olla oma kyyti ja se, ettei ikinä muistutustekstarin tullessa tiedetä, kenen hammaslääkäriaika on kyseessä. Se, että tosihädän tullen 13-vuotias tulee vielä itkemään äidin kainaloon. Se, että olemme vanhempina eri mieltä luku- ja taideaineiden tärkeydestä. Se, että ennen säyseä poikalapsi voi (yrittää) muuttua lukuvuodessa näsäviisaaksi uhoilijaksi. Se, että aika ei pysähdy, vaikka joskus niin toivoisi. Ja se, kuinka hienoa on olla kolmen lukutaitoisen, suht fiksun koululaisen äiti.

Tosiasiassa hämmentävimmältä juuri nyt tuntuu astella ensi viikolla vanhempainiltaan yläasteelle. Outoa ajatella, että mun pikkuinen tyttö aloittaa syksyllä samassa koulussa, jossa muka ihan äsken opiskelin vielä itsekin. Ne kolme vuotta muovasivat osaltaan minusta minun, vahvistivat halua lähteä erityislukioon toiselle paikkakunnalle ja tietysti kasvattivatkin, hyvässä ja pahassa. Myönnän myös, että pelottaa. Jos tyttö haluaa kulkea samoja polkuja, kuin minä ja lähteä kokeilemaan siipiään jo kolmen vuoden kuluttua, onko mulla varaa kieltää? Ja jos lähtö kiehtoo, ollaanko osattu kasvattaa tytölle tarpeeksi vahvat juuret, jotta uskalletaan päästää hänet jo lentoon?

Onneksi tähän väliin mahtuu vielä monta pään irtoamista ja väärään aikaan hammaslääkärin aulassa odottelua. Ehkä nyt on vaan parempi lakata murehtimasta ja juhlistaa tämän lukuvuoden päättymistä. Vaikka sillä laktoosittomalla mustikkatuutilla.

-Päivi

Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

10 lukuvinkkiä kesäksi

Mä olin selvästi aliarvioinut kesän saapumisen, koska tänään kun marssin neulepalttoossa tuolla, lähes helteisessä säässä, tunsin kummaa leiskuntaa. Ja leiskunnalla tarkoitan hikoilua. Mutta niin se vaan tulla tärähti, se kesä. Eilen jo valmiiksi nyyhkin kohta lakastuneita omenankukkia, onneksi kohta on jo syreenien vuoro.

Ja kesällä, jos joskus, kuuluu lukea. Maata riippukeinussa-laiturilla-nurmikolla-jyskinmuovisellabadenbadenilla-mummolanhetekalla tai ihan vaan sohvalla ja ahmia romaania, kuin huomista ei olisi. Ilman työkiireitä, huolia tai pakollisia menoja. Ah ja voih!

lukuvinkki4

Mun kesääni kuuluu erityisesti helposti mukana kulkevat pokkarit ja perinteiset dekkarit. Muutenkin kesälukeminen saa olla enemmän sellaista aivot narikkaan -osastoa, hömppää ja helppoa luettavaa. Keräsin nyt 10 itselleni mieluisaa, helppoa kesäkirjaa. Jos vaikka lomalle lähtiessä pähkitte, mihin tarttua. Kokeilkaa vaikka näitä:

1. Kathryn Stockett: Piiat

Mukaansatempaavasti kirjoitettu, erinomaisen viihdyttävä romaani afroamerikkalaisten apulaisten elämästä 60-luvun valkoisessa Mississipissä. Vaikka aihe on kaikkea muuta kuin kepeä, kirja on mitä mainiointa kesälukemista ja tarina herkullisine yksityiskohtineen hieno. Kirjasta on tehty myös loistava elokuva.

2. Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys

En muista, olenko kuinka useasti blogissa maininnut ikuisesta Palmu-fanituksestani, joka alkoi jo lapsuudessa. Juro, mutta nerokas salapoliisi, innokas nuori apulainen ja oivaltavasti rakennettu juoni yhdistää kaikkia kolmea hyllystäni löytyvää Palmu-kirjaa ja elokuvaa, mutta kyllä Erehdys on ehdoton ykkönen niin kirjana kuin elokuvanakin. Kuuluu kesään kuin sisäreisihiertymä hameen alle.

3. Seré Prince Halverson: Äidinrakkaus

Koskettava, kaunis ja vähän itkettävä tarina äitiydestä, kahdesta äidistä, jotka haluavat lasten isän kuoltua olla äitinä samoille lapsille. Tämäkään ei ihan hömpänpömppää varsinaisesti ole, vaan laittaa hyvinkin ajattelemaan, mutta on kirjoitettu helppolukuiseksi ja siksi uskallan suositella myös kesälukemiseksi. 

lukuvinkki3

4. Elizabeth Gilbert: Eat Pray Love

Koska itsensä etsiminen on aina ajankohtaista. Kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva opus alkaa meille useimmille, ah, niin tutusta keskinkertaisen elämän ahdistuksesta. Jokainen ei ehkä voi lähteä etsimään itseään Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan saakka, mutta teema toimii ihan koti-Suomessakin. Kesäloma saattaa olla juuri oikea hetki lukea tämä, kun ottaa vähän etäisyyttä töihin, voi löytää jotain itsestään jotain uutta. Kirjasta tehdystä elokuvasta en niin välittänyt.. paitsi siitä Italia-osuudesta. Hiton hyvännäköstä ruokaa siinä!

5. Agatha Christie: Hercule Poirot

Niin, näitä Poirotejahan Christie on tehtaillut yli 30 kappaletta, joten varmasti on, mistä valita. Ja ovat kyllä viimeisen päälle kesäkirjoja. Kohteliaan kieroja, ihanan brittiläisiä ja voi tuota Poirotin omahyväisyyttä. Christien kirjojen naispuolinen sankari, Neiti Marple ei ole koskaan niin sytyttänyt, joskin ihan hyvää kesäluettavaa nekin. 

6. Leena Parkkinen: Galtbystä länteen

Kun 83-vuotias Karen ottaa vanhan Plymouthinsa ja häipyy sanaakaan sanomatta omille teilleen, joutuu ryöstön uhriksi ja huomaakin kohta kyyditsevänsä itsensä lisäksi nuorta raskaana olevaan Azaria, kuvittelee hetken olevansa kirjojen piilokamerassa. Mutta kokonaisuus toimii hiton hyvin ja sanoma myös. Alkuhämmennyksen jälkeen tykkäsin tästä älyttömästi. Plus saaristo ja sen kuvaus. Toimii. 

lukuvinkki

7. Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!

No pakkohan kesälukulistalla on Kinsellaa olla. Tuo himoshoppaajien äiti on marssittanut kirjojensa päähenkilöiksi myös muita hieman epäonnisia höppänöitä, joihin meidän naisten on niin kovin helppo samastua. Jopa päähenkilön nimi, Poppy, herättää mielikuvan kauriinsilmäisestä säätäjästä, joka ei tarkoita pahaa, mutta ei varsinaisesti aina toimissaan onnistukaan. Takuuvarma hyvän mielen chick lit, juuri sopiva mansikkakakun ja Fresita-lasin väliin. 

8. Riikka Pulkkinen: Raja

Ei ollenkaan niin keveä, mutta aivan tolkuttoman hieno Pulkkisen esikoisromaani ansaitsee paikkansa kesälläkin, vaikkei tuohon hömppä-osastoon kuulukaan. Kirjan teemana on rakkaus ja se, kuinka pitkälle rakkautensa voi viedä. Kirjan filosofoivasta kielestä voi olla montaa mieltä, itse suorastaan rakastin sitä. Ehkä siksi liitän tämän juuri kesään. 

9. Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Älköön kukaan säikähtäkö tämän teoksen tiiliskivimäistä olemusta, lukeminen on jokaisen käytetyn tunnin arvoinen. Ja tämä onkin sellainen dekkari, jota ei malta ensipuraisun jälkeen laskea käsistään lainkaan. Jos luette kesän aikana vain yhden kirjan, olkoon se tämä. 

10. Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää

Tämä oli vähän sellainen kirja, jota luin oikeastaan alusta loppuun suuren hämmennyksen vallassa. En yleensä lämpene yliluonnollisuuteen, mutta tässä elämän ja kuoleman välillä sukkuloidaan kuitenkin yllättävän onnistuneesti. Tämä jäi mieleen ja vaikkei ehkä omalla asteikollani viiden tähden teos olekaan, suosittelen silti lukemaan. 

lukuvinkki2

Itse en ole taas oikeastaan joululoman jälkeen saanut luettua, kuin ihan muutaman kirjan, mutta toivottavasti kesällä osaan taas rentoutua pehmeäkantisten parissa. Pari Poirotia eilen jo kävin hakemassa, jospa ne yöpöydällä houkuttelisivat lukemaan.

Olisko teillä jotain kesäkirjasuosituksia jakoon?

-Päivi

Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

Ei kiinnosta!

Mulle on jotenkin jäänyt mieleen taaperoajan neuvoloista, että kun se mukula työntää kuolaiset näppinsä pistorasiaan, pistelee poskeensa voikukkia ja tyhjentää kaikki kaapit ja laatikot, on sanottu, että lapsihan on luontaisesti utelias. Tutustuu maailmaan survomalla itsensä joka paikkaan ja opettelee oikeaa ja väärää, kun vanhemmat kieltävät kaiken kivan kerta_toisensa_jälkeen.

Vuosien empiirisen tutkimuksen jälkeen voin todeta, että tämä luontainen uteliaisuus ja kiinnostus, ylipäätään yhtään mihinkään, päättyy noin 13 vuoden hekumallisessa iässä. Kas näin:

– SYÖMÄÄN! – ”Ei kiinnosta!”

– Imuroipas huonees, kamalan pölyistä. – ”Ei kiinnosta!”

– Onko noi sun sukat? Ei niiden paikka oo lattialla! – ”Ei kiinnosta!”

– Onko läksyt tehty? – ”Ei kiinnosta!”

– Tänään tulee sellanen leffa, mistä voisit tykätä. – ”Ei kiinnosta!”

– Kenenköhän vika se on, että ne avaimet on taas hukassa? – ”Ei kiinnosta!”

– No pyydä joku kaveri kylään, ni ei tarvi olla yksin. – ”Ei kiinnosta!”

– Pelattaisko koko porukalla jotain? – ”Ei kiinnosta!”

– Ala nyt lähteä, sää myöhästyt muuten! – ”Aivan sama! EI KIINNOSTA!”

mathpics-mathjoke-mathmeme-pic-joke-math-meme-haha-funny-humor-pun-lol-teenager-definition-zombie-te

Tää oli nyt vaan lyhyt oppimäärä. Ja oikeesti valehtelin. Kiinnosti sitä ainakin viikon se, laittaako luokkaretken ekana päivänä farkkutakin vai ei. Ehkä siihen ei sit vaan mahtunut samaan aikaan muita kiinnostuksia.

-Päivi

Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.